Totti Karpela & Joni Skiftesvik: Töitä arkkunikkarille. Jälkisanat teokseen: Kaarlo Uskela: Pillastunut runohepo. Päivitysten kirja: 11 kuukautta Facebookissa. Reino Helismaa: Henkipattojen kylä ja muita lännennovelleja. Turbator 2009.īodice Ripper Apart: A Book of Spam Poems. Tankki palaa! Sotanovelleja vuosilta 1940-1944. Kari Suomalainen: Tarkastaja Wilson ja muita dekkareita. Kanervan julkaisuissa suomennettu amerikkalainen pulp-science fiction. Amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1936-1989. Amerikkalaisia pokkarilänkkäreitä suomeksi. Suomen Länkkäriseura 2004.Īenna, Rosma, Velveena. Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Toimittanut yhdessä Jukka Halmeen kanssa. Yhdessä Elina Teerijoen ja Rea Lehtosen kanssa. BTJ 2007.Įurooppalaisia jännityskirjailijoita. Otava 2008.Īmerikkalaisia jännityskirjailijoita. Yhdessä Ville Hännisen ja Vesa Sisätön kanssa. Nemo 2008 (täydennetty painos).Įrotica: 69 kiihottavaa kirjaklassikkoa. Yhdessä Ville Hännisen ja Elina Teerijoen kanssa. Retrovauvat: suomalaisen lapsen historiaa.

Yhdessä Jukka Halmeen ja Sari Polvisen kanssa. Piraatti vai kirjailija? Tekijän oikeuksia mittaamassa. Sure, Sinuhe is trapped inside his own outsideness, his own loneliness, his mixed heritage, his opportunism and willingness to please his superiors (even though he tries to battle that same willingness), and therefore he's doomed. The book is pretty grim and given what year it was originally published, someone might say there's a tone of noir in there. Some of the battle scenes later on were also very effective and I liked the scene in which Sinuhe is lured to kill the crazy pharaoh. It could've been in a pulp magazine of the thirties. I was especially fond of the scenes in Crete in which Sinuhe goes to the labyrinth after his lover, Minea, and finds the Cretean god. But the overall effect is, well, effective and some of the scenes are great adventure. Waltari sure writes beautifully, but some scenes and chapters lack rhythm and some are just too long - and overwritten. Well, it is still, in my opinion, since it is so uneven. I wrote earlier that Mika Waltari's Sinuhe Egyptiläinen/The Egyptian (1946) is overwritten and thus overrated.

The egyptian by mika waltari